On monta uskoa päällä maan / ja toinen toista kiittää, / mut laulajalla yks usko on vaan, / elin-iäksi hälle se riittää: / min verran meissä on lempeä, / sen verran meissä on iäistä, / sen verran meistä myös jäljelle jää, / kun päättyvi päivä tää. ---
Kuka tietävi, mistä me tulemme / ja missä on matkamme määrä? / Hyvä että me sitäkin tutkimme / ei tutkimus ole väärä. / Mut yhden me tiedämme varmaan vaan; / me kuljemme kumpuja mustan maan, / ja täällä meidän on eläminen / miten taidamme parhaiten.
Me olemme kaikki nyt laivalla / ja kynnämme suurta merta. / Me synnyimme tänne vaivalla / ja vaivalla kuolemme kerta. / Mut se mikä niiden on välillä, / se olkohon lämpöä, lempeä. / Kas, yössä kun yhtehen sattuu kaks, / käy kulkukin helpommaks. ---
Ken yhtä ihmistä rakastaa, / hän kaikkia rakastaapi. / Ken kerran itsensä unhottaa, / hän unten onnen saapi. / Ken kerran itse on onnellinen, / hän tahtoisi onnehen jokaisen / ja antaa ja antaa ja antaa ain / poven paisuvan riemua vain.
Eino Leino, Hymyilevä Apollo: Aurinkolaulu
