Heidi Köngäksen romaani Hertta kertoo poliittis-dokumentaaris-fiktiivisen tarinan Suomen Kommunistista Puoluetta perustamassa olleen Otto Wille Kuusisen kuuluisasta tyttärestä Hertta Kuusisesta (1904 – 1974) ja tämän ristiriitojen repimästä suhteesta samaa aatetta tunnustavaan Yrjö Leinoon (1897 – 1961), joka toimi aikoinaan sisäministerinä Suomen hallituksessa vuosina 1945 - 1948. Se on myös kertomus Hertta Kuusisen syvästä kaipauksesta poikaansa Juraa kohtaan, joka joutui jäämään Moskovaan Hertan tullessa Suomeen aatteen käskyn innoittamana. Ajallisesti romaani sijoittuu vuodesta 1939 noin vuoteen 1948.
Paljon Hertta ehti elämänsä aikana huhkia siellä ja täällä politiikassa, välillä vankilassakin, myöhemmin sotien jälkeen hän toimi kansanedustajana ja muiden muassa toisena naisministerinä Suomen historiassa Miina Sillanpään jälkeen. Myöhemmin, erottuaan Yrjö Leinosta, Kuusisella oli yksityiselämässä vispilänkauppaa myös kirjailija Olavi Paavosen kanssa. (www.wikipedia.fi)
Kiinnostavaksi Köngäksen kirjan tekee se, että hän on kirjoittanut kuvitteellisen tarinansa historiallisten ja selkeästi todennettujen faktojen päälle eli luonut fiktiivistä lihaa luiden ympärille. Vääjäämättä kirjan lukemisen jälkeen mieltä jää askarruttamaan kysymys siitä, mitä intohimoisesti aatteeseensa uskova ihminen on omassa elämässään valmis sen vuoksi uhraamaan, onko se oikeutettua, ja millaisia vaikutuksia hänen toimintansa aiheuttaa muiden ihmisten elämään, ja heti sen jälkeen, oliko uhraus sen arvoinen. Sietänee miettiä.
