Koska pääsiäisen lammasanalyysi tehtiin jo viime vuoden kirjoituksessa (Kirjatimpuri 04.04.1015), siirrytäänkin nyt sujuvasti muihin pääsiäisen kansanperinteeseen liittyviin uskomuksiin.
Pääsiäisaamuna, samalla kun katsoo auringon tanssimista taivaalla, kannattaa pestä kasvot purovedellä ennen kuin varis - nimenomaan varis, ei harakka - ehtii äännähtää puun oksalla, koska silloin välttyy kesän rusketukselta ja samalla varmistaa koko vuoden virkkuna pysymisen.
Pääsiäiseen liittyvät oleellisena osana myös puput, mutta näyttää siltä, että ne liittyvät kyllä näillä kulmilla myös kaikkiin muihinkin juhlapäiviin, niin paljon citykaneja on liikkeellä kaikkina vuodenaikoina. Vähempikin riittäisi, kun tarkastellaan niiden tekemää tuhoa. Kuvitellaan lapsellisesti pupujen piilottavan suklaamunia, tosin vain kilttien ihmisten pihoille. Eipä ole löytynyt, vaikka etsintää on suoritettu, mistäköhän johtunee?
Pääsiäisyönä pitää kansanperinteen mukaan varoa noitia eli trulleja, jotka saattavat yöllä tulla ja viedä karjaonnen navetasta. Nyt kun harvalla on enää monipäistä karjaa, kannattaa sitten vain pitää kaksin käsin kiinni omasta onnestaan, mikä se kelläkin sattuu olemaan, etteivät ihmetrullikat pääse nipsaisemaan keritsimillä siitä osaa omakseen. - Kell’ onni on, se onnen kätkeköön, ohjeistaa Eino Leinokin runossaan Laulu onnesta, ja se kannattanee uskoa erityisesti nyt pääsiäisyönä. Siis vakan alle ja sukkelaan!
Muna on kevään, hedelmällisyyden ja uuden syntymisen symboli. Kananmunilla saatettiin ennen jopa leikkiä pääsiäisenä, vaikka muuten ruokaa piti kunnioittaa. Muniminen ja munaaminen taas on etymologisesti kiinnostava kaksikko, johon voitaneen palata tuonnempana. Pääsiäiseen ja muniin liittyvä arvoitus on aina se sama, ikuinen ja ratkaisematon: kumpi oli ensin, muna vai kana?
(Kärjä, P. – Seljavaara, A.: Juhlat alkakoot!)
