Kirjahyllyn klassikoita

Pertti Nieminen (1929–2015)

Käännöksiä:

(Toim.): Suuri tuuli: Kiinan runoutta 1. Otava, 1960.

(Toim.): Jadepuu: Kiinan runoutta 2. Otava, 1963.

(Toim.): Syksyn ääni: Kiinan runoutta 3. Otava, 1966.

(Toim.): Virralla: Kiinan runoutta 4. Otava, 1970.

Järnefeltiä Ateneumissa

Vielä on reilu kuukausi aikaa tutustua Eero Järnefeltin (1863–1937) tuotantoon Ateneumissa. Tutuimpia teoksia, vuodelta 1893 Raatajat rahanalaiset / Kaski -taulu, löytyy Ateneumin kokoelmista ja vuodelta 1911 Suomalainen järvimaisema mäntyineen -maalaus, on Helsingin rautatieaseman ravintolassa.

Eero Järnefeltin vanhemmilla, Alexander ja Elisabeth Järnefeltillä, oli yhdeksän lasta. Heistä neljä menehtyi lapsena tai varhaisaikuisuudessa. Viidestä sisaruksesta jokaisella oli suomalaiseen kulttuuriin iso merkityksensä; Kasper (1859–1941) oli kriitikko ja kirjailija, Arvid (1839–1932) kirjailija, Eero (1863–1937) taidemaalari, Armas (1869–1958) säveltäjä ja kapellimestari ja Aino (1871–1969) oli naimisissa säveltäjä Jean Sibeliuksen (1865–1957) kanssa.

Ateneumin näyttely on avoinna 5.4.–25.8.2024.

(Lähde: Eero Järnefelt, näyttelyjulkaisu, usean tekijän yhteistyönä, Ateneum, Kansallisgalleria)

Runon ja suven päivä, Eino Leinon päivä 6.7.

Suvi-illan suussa impi / astui virran vieremää, / kuuset kuiski, laine loiski, / tuoksui nurmi nukkapää.

Sorsat kaislikossa souti, / kalaparvet karkeloi, / tuomilehdon lentosuukot / vastarannan tuuli toi.

Ilakoiten impi kulki / rantamata virran veen, / somer soitti, hiekka helkki / alla Annin askeleen.

Suven vienot vihkilaulut / kaikui munkin mielessäin, / kun ma virran äärtä kuljin / armas impi vierelläin.

Soita somer, helkä hiekka, / laula laine huoleton, / ilakoitse impi nuori! – lyhyt Suomen suvi on.

                      Eino Leino: Soita somer, helkä hiekka (Yökehrääjä, 1897)

kuva: Kirjatimpuri

kuva: Kirjatimpuri

Mänttään mennään

Serlachiuksen Taidemuseossa Mäntässä on jälleen tänä kesänä esillä kiinnostavia kokemuksia taiteen maailmasta. Pysyvien kokoelmien lisäksi ajattelun uudistajia riittää seuraavissa näyttelyissä:

Naamiot – Vaihtuvia identiteettejä antiikista nykytaiteeseen -näyttely luo katsauksen naamioiden käyttämiseen kautta aikojen. Sen on kuratoinut italialainen Lorella Scacco. Näyttely on avoinna 11.5.–15.9.2024.

Revolutions On request – Vallankumouksia tilauksesta -näyttely kertoo vuoden 2000 ROR-ilmiöstä ja sen uudesta paluusta. Suunnittelun ja kuratoinnin on tehnyt ROR-ryhmä, johon kuuluu useita jäseniä. Näyttely on avoinna 23.3.2024–23.3.2025.

Fade Cut on Devan Shimoyaman (s. 1989) luoma parturi-installaatio, jonka värikkyyden ja ilon rinnalla puhutaan tärkeästä asiasta; ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Näyttelyn kuraattorit ovat Laura Kuurne ja Pauli Sivonen. Tämä näyttely on avoinna 23.3.2024–18.8.2024.

Tuntematon, Teatterinaamio, luultavasti Dionysosta kuvaava, 1. vuosisata jKr. Museo Nazionale romano, Rooma kuva: Kirjatimpuri

Luovuus kukoistaa

Kymmenkunta yläsavolaista lasten ja nuorten ryhmää on suunnitellut Lapinlahden Taidemuseo Eemilin viereen Puustellinkalliolle Taidemetsän, jonne on rakennettu useita kiinnostavia ympäristötaideteoksia. Teokset on luotu yhteistyössä luonnonmateriaaleista ja herättävät katsojassa ja kokijassa yllättäviä assosiaatioita. Taidemetsä on avoinna yleisölle 15.5.–29.9.2024.

Yksisarvisten jäähyväiset, Rovastilan esikoulu, Ruustinnat

Lumiukko, Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu, Millit 2023–2024

Taidetta matkan varrelta

Taidemuseo Eemil Lapinlahdella esittelee tänä kesänä taidetta OP Ryhmän Taidesäätiön kokoelmasta otsikolla Näköala kalliolta 24.5.–29.9.2024. Taidevalun juhlavuotta arvostetaan näyttelyllä Kuvanveistäjä ja taidevalaja Arttu Halonen – 120 vuotta lapinlahtelaista taidevalua 16.5.–29.9.2024 ja lisäksi taidemuseossa on esillä Joka kodin Paavo Kaikkonen: Maalauksia 22.2.2024–2.21.2025. Myös Halosen taiteilijasuku -kokoelmanäyttelyyn voi Eemilissä tutustua.

Ympäristötaideteos Iso omena, symboloi hyvää ja pahaa. Se on Lala Luotosenkosken ja Sinikka Vestin yhteistaideteos, joka on ripustettu Varpaisjärven kirkkomännyn latvaan 7.6.–29.9.2024 ajaksi. Tämä Näköaloja paratiisiin -näyttely jatkuu myös Lapinlahden taidemuseossa.

kuva: Kirjatimpuri

Juhannuksen juhlaa!

Juhannus on meillä herttainen, kirkas taivas on sininen. Pirtti on jo pesty puhtoinen, pihamaakin laastu on. Koivujen lehvät portailla huiskii, kesän riemusta pihlaat kuiskii…

Juhannus on meillä herttainen, san. Maija Konttinen, säv. suomalainen kansansävelmä

kuva: Kirjatimpuri

Elämä alkaa tänään

Saksanopettaja Varpu asuu pikkukaupungissa yhteiskunnallisesta menestyksestä haaveilevan miehensä kanssa, suorittaa arkea tiukan kaavan mukaan, kuten on aina suorittanut, ja tuntee toiminnastaan jonkinlaista tyydytystä. Kaksi aikuista tytärtä, Emma ja Oona, ovat jo lähteneet kotoa suuremmille vesille pääkaupunkiin.

Yllättäen Varpun elämä keikahtaa päälaelleen; mies on löytänyt työpaikaltaan puolta nuoremman kumppanin ja alkaa rakentaa uutta tulevaisuutta tämän kanssa. Syyllisen etsiminenkään ei auta, kun tiedossa on, että syytä löytyy molemmista. Varpun on keksittävä elämälleen täysin uusi suunta.

Tuuli Salmisen (s. 1965) kolmas romaani Varpu kertoo takaumina Varpun romahtamisesta tosiasioiden paljastuttua, kriisin pahimpien hetkien jälkeisestä toipumisesta nykyisyyteen ja varovaisesta toiveikkuudesta tulevaisuuden suhteen. Huumoriakaan ei ole unohdettu.

Kädentaitoja

“Kaikista kauneimman kankaan, puvuiksi ommella saan, toiveeni pujoitan lankaan. Toivon, toivon…”

Pikku midinetti, sävel: Erik Lindström, sanat: Hillevi (= Erik Lindström), esitys: Helena Siltala

Hällfors-Sipilä, Greta (1899–1974): Ompelukoneen ääressä, 1911

kuva: Kirjatimpuri

Sienistä

Näkymätön valtakunta – Miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme (Entangled Life. How Fungi Make Our Worlds, Change Our Minds, and Shape Our Futures) on Merlin Sheldraken kirjoittama tietokirja omasta tutkimusalastaan. Kirjan on suomentanut Ulla Lempinen.

Sana sieni tuo mieleen syksyisen metsän ja sen aluskasvillisuudessa lymyilevät sienet, jotka hyvällä onnella ja sopivien sateiden tullen putkahtavat pintaan, tai sitten hiivan, joka on tarpeen leipomisessa. Sheldraken teos tuo tähän tietoon mullistavan määrän uutta ajateltavaa. Hän toteaa esimerkiksi:

”Sienet ovat ekologisista häiriötilanteista selviämisen veteraaneja. Kyky sinnitellä ja monesti jopa kukoistaa tuhoisissa muutoksissa on niille tyypillistä. Sienet ovat kekseliäitä, sopeutuvia ja yhteistyökykyisiä. Nyt kun ihminen uhkaa toiminnallaan lähes kaikkea elämää, olisiko meidän mahdollista liittoutua sienten kanssa ja saada niiltä apua sopeutumiseen?”

Kaarna

”Hän katselee mäntyjen paksua, kilpimäistä kaarnaa. Joissakin erottuu vanhojen metsäpalojen merkkejä, joiden päälle puu on kasvattanut paksua reunaa, kylestä. Joissakin rungoissa kylekset ovat kohdanneet toisensa ja peittäneet alle menneen tuhon jäljen.”

Edellä lainattu katkelma Tommi Kinnusen uusimmasta romaanista on tarkkaa luonnonkuvausta, mutta romaanissa se on myös osa järkyttävää tapahtumaa, jossa Laina, toinen kirjan päähenkilöistä, on osallisena partisaanien hyökättyä sodan aikana hänen kotikyläänsä.

Tommi Kinnusen Kaarna kertoo Lainasta, joka on jo vuosia ollut laitoshoidossa ja elää elämänsä viimeisiä päiviä. Se kertoo myös ikääntyneestä Martista, Lainan pojasta, joka ainoana lapsena on jäänyt huolehtimaan vanhenevasta äidistään itäiselle rajaseudulle.

Tyttäret Marja ja Eeva, ikääntyneitä hekin, asuvat muualla, mutta ovat tulleet Martin pyynnöstä käymään kotiseudullaan äidin luona vielä viimeisen kerran. Eletään sekä tätä päivää että takaumina Lainan menneisyyttä sodan kestäessä, sotaleskenä ja kolmen lapsen huoltajana. Tyttärien mukaan äidin kummallista käytöstä on ollut mahdoton käsittää, mutta Martilla on omat syynsä ymmärtää Lainaa.

Kinnusen teos on kirjoittajansa mukaan omistettu Särjetyille. Järkyttävistä kuvauksistaan huolimatta kirja virittää toivoa paremmasta. Sen toivonpilkahduksen tuo Martti, joka ymmärtää juuriensa ja lapsuudenperintönsä kipeyden ja arvon, sen, jonka sisaret haluaisivat unohtaa.

Jo joutui armas aika...

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen…

suvivirsi 571, sanat: mahd. Kolmodin Israel (1643–1709), sävel: mahd. ruotsal. kansansävelmä

kuva: Kirjatimpuri

Juhlien jatkuessa

Rakas Eeva Kilpi – Nämä juhlat jatkuvat vielä on Anna-Riikka Carlsonin kirjoittama teos pitkän kirjallisen uran tehneen Eeva Kilven ja Carlsonin välisestä ystävyydestä, jota on jatkunut jo useita vuosia.

Kirjan alussa Carlson toteaa: ”Sinä jäit minuun näin. Minä aloin kirjoittaa kohtaamisistamme muistiinpanoja, ensin irrallisille lapuille ja sitten muistikirjoihin. Sinä ehdotit, että kokoaisin ne kirjaksi.”

Kirjassa Carlson on läsnä kohtaamisissa Eeva Kilven kanssa, sanoittaa heidän yhteisiä tapaamisiaan ja käy keskustelua Kilveltä saamiensa dokumenttien ja hänen kirjoitustensa kanssa.

Luontoa tutkimaan!

Viljami Ovaskaisen ja Minna Ovaskaisen Luonnon tutkija – Suomen lasten luontokirja on monipuolisesti kuvitettu tietokirja koko perheelle, ei ainoastaan lapsille, ja se houkuttelee tarkkailemaan luonnon ilmiöitä entistä tarkemmin.

Kirjassa tulevat esitellyiksi Suomen luonnossa esiintyvät nisäkkäät, kalat, matelijat, sammakkoeläimet, sienet, marjat, villiyrtit, puut ja kukat. Kukin yksilö on esitelty pääosin yhdellä aukeamalla selkeällä kuvalla ja nasevalla tekstillä.

Teoksen avulla voi tutustua muihinkin luonnossa esiintyviin ilmiöihin, kuten haitallisiin vieraslajeihin.

Meripoikki meit varjelkkon daevas...

Meripoikkatte veis; Meripoikki meit varjelkkon daevas…, sanat: Hj. Nortamo, sävel: A. T.

Suomen merimuseo Kotkassa Merikeskus Vellamossa

Pikkukippareiden asuja eri ajoilta

Oceanista, Muoti ja meri -näyttelyn juliste, näyttely avoinna 19.4.–29.9.2024

kuvat: Kirjatimpuri

Hyeenan päivät

Hyeenan päivät on Saara Turusen (s. 1981) uusin teos. Romaanin kertoja on nainen, jolla on mieluinen ammatti, läheisiä ihmissuhteita ja asiat mallillaan. Kertojalta kuitenkin puuttuu jotain, mitä hän ei aiemmin ollut kokenut omalle elämälle erityisen merkittäväksi, mutta joka on yllättäen alkanut jatkuvasti vaivata. Aika kuluu eikä tämän kokemuksen saamista voi loputtomasti siirtää. Haasteita aiheuttavat myös pitkät välimatkat tärkeisiin ihmisiin.

Askel askeleelta teoksen kertojan ja hänen kumppaninsa haaveen toteutuminen etenee. Miten tämä uusi elämäntilanne vaikuttaa työhön ja miten se muuttaa omaa arkea ja läheisten suhtautumista, on seuraava positiivinen haaste.

Peiliin vilkaisua?

Raija Pohjamon teoksessa Winnicottin näkemyksistä tunne-elämän varhaisvaiheista tarkastellaan Winnicottin artikkeleita ja niistä tehtyjä tulkintoja. Mukana on myös kolme Pohjamon valmistamaa esseetä Winnicottiin liittyen.

Donald Woods Winnicott (1896–1971), englantilainen lastenlääkäri ja psykoanalyytikko, tunnetaan lapsen varhaisen tunne-elämän tutkijana, joka uudisti myös psykoanalyysin teoriaa. Winnicottia on pidetty Sigmund Freudin jälkeen toiseksi merkittävämpänä henkilönä psykoanalyysin yhteydessä.

Winnicott tähdentää, että ihmisen ensimmäiset vuodet elävät ja vaikuttavat jokaisessa yksilössä perustavanlaatuisesti koko elämän ajan. Hän korostaa varhaisen hoivan kokonaisvaltaista merkitystä lapsen kehityksessä. Hänen näkemyksessään äiti on joku sellainen henkilö - vaikka isä, joka ottaa eniten vastuuta vauvasta elämän alusta alkaen. Äidillä on toivon mukaan kykyä asettua kannattelemaan vauvaa, ottamaan vastaan vauvan reaktioita, palauttamaan ne kypsästi takaisin ja hoivaamaan lasta niin, että lapsi pääsee kehittymään suotuisasti. Winnicottilta ovat peräisin esimerkiksi käsitteet riittävän hyvä äiti ja siirtymäobjekti, joita aiheen yhteydessä usein siteerataan, puhutaan myös riittävän hyvästä ympäristöstä, jossa haasteet eivät ylitä kestokykyä.

Pohjamon kirjan ansio erityisesti on sen selkeäsanaisuus ja konkreettiset esimerkit, niin että Winnicottin näkemykset tulevat hyvin ymmärrettyiksi. Raija Pohjamo on yhdessä Maarit Veikkolaisen kanssa kirjoittanut myös lapsuuden varhaisvaiheita käsittelevän teoksen Tunteiden syvät vedet.